Tästä se aamu lähti klo 6.15, en o suunnittelemassa mitään uhkauskirjettä, töihin vaan askarteluun.
Kaikkee ois pitäny saada tehdä heti aamutuimaan, ja tietenki halusin tehdä ne jollain koneella joka pitää kovaa ääntä. Tarttisin äänieristetyn kopin aamuja varten. Uus näkkäriainespussi piti vatkata, eli piti alottaa jostain muusta, valkosipulikermaperunat, yleiskoneella saa kätevästi viipaletta, ei siis sitäkään. Klo 7.30 M heräsi ja pääsin pitämään meteliä.
Näkkäreitä, toinen tulee pois uunista ja toinen sinne.
Sit ne perunat ja pikkasen raastettua valkosipulia, toivottavast ei o liikaa...
E:n kanssa kausivalojen tuunausta. Uuni piippaa ja mä touhuun jossain ihan muualla. Siirrän töissä otettua videota.
Pesuhuoneessa värikkäät höyhenet lilluu kloritessa ja siinä luontoystävällisessä valkasuaineessa ku tarttisin jouluaskarteluihin valkosia höyheniä. Vasemmasta rinnasta alkaa pistää ja tuntuu hassulta. Tarttee vissiin ottaakkin rennommin vaikka olin suunnitellukki tehdä vielä vaikka mitä nii töihin kun kotiin. Nyt makaan sängyllä ja olo parempi. Huh huh.
Seuraavat kuvat kävelyltä to illalta, tarttis ehkä enemmän harrastaa tollasia rauhallisia kävelyitä.
Yritin ottaa ikkunasta heijastuvan kuvan, ei ihan onnistunu. Tekee mieli mennä uudestaan testaamaan.
Niin...olinhan mä n.2 tuntii rauhas, meinasin et muksut tekee piparit ja vaan katon, mut sit tuli mieleen töihin testattavat joulukoristeet ja siitä se taas lähti...
Saa nähdä millon on kuivia... ai nii tartteekohan niissä olla jo reijät??? Tarttis lopettaa tää innostus tehdä kotona kaikkee työjuttuja, mut ku ei o nii helppoo... ain vaa tulee jotain uutta mieleen. Pitäis oppia sanomaan itselleen ei. Jos sit ens vuonna olis rauhallisempaa tällä saralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti