No niin, kyllä se sitten aukeskin.
Vihdoin viimein sain itseäni niskasta kiinni ja testasin keväisen väristä himmeliä, "pikkasen" tönkkö testikappale. Mittasuhteetkin vähän niin ja näin, mutta kivaa puuhaa. Samalla tajusin, että toi kuusikynttelikkö sopiikin hyvin himmelien kanssa. Jostain täytyis nyt vaan saada hopeisen/teräksen värisiä pillejä, ellen sitte spreijaile.
Nakit ja mutsi blogissa oli just juttua, et kävelyllä oli hymyilyttäny vanhojen muistelot. Ite ajattelin, et kun kävin lenkillä ja kuuntelin Suplasta aamulypsyä ja sitähän ei voi olla kuuntelematta joko älyttömästi virnistellen tai oikeesti vahingossa ääneen nauraen, et voi vastaan tulevia mummo parkoja, toivottavasti eivät pelkää meikäläistä. Kotona sain kuulla, et mullehan sopis Yle Puhe kanava kun juttelua haluan kuunnella, M kun kuuntelee vaan musiikkia, ei saa kukaan välillä höpistä.
Nää ei pelänny meikäläistä, mut oli pakko jatkaa pikasesti matkaa kun nälissään rupesivat lähentymään.
Eipä oo paljon jäälle asiaa. En sitte kertaakaan käyny.
Oi, tän oisin halunnu meille muuttavan, kotona en kyl uskaltanu edes puhua, täst ois saanu tuunattuu vaik kuin kivan, ehkä kuitenkin loppupeleis aika turha tilan viejä. Mut harmittamaan jäi.
Kyllä sillä lumella on voimaa kun laskee katolta pöydän päälle, onneks alla oli VAAN pöytä, jonka jalka ei sit kestäny, pikkasen tollai väänty. Oishan sen tietenki voinu sisällekki talveks viedä...
Tässä pari kuvaa, sillon ku vielä oli kunnolla lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti