Tunnesuklaa

Niin se vaan taas tapahtu... se suklaaseen lankeaminen. Torstaina töissä tapahtu juttu, joka jäi niin harmittamaan, että kun töistä kotiin tultua keittiön pöydällä oli kasa suklaata, kun E oli siivonnut huoneensa ja tuonu synttärilahjakarkkinsa, se tapahtu...puoli levyä tuhoutu niin ettei kissaa ehtiny sanoa, eikä oikeen edes maistaakkaan. Sortumisen seurauksena leivoin sitte eilen illalla vielä pullaa.
Nyt valvotaan E:n kanssa kun ei saada myrskyltä nukuttua ja hoen itelleni että huomenna takas ruotuun, toivottavasti onnistuu.

Joulukukat onneks vielä tuo iloa, kuusikin vielä hyvinvoivana. Nyt sain sitä kaipaamaani hopeista lamettaa, mut yritän hillitä itteni ja säästää ne ens jouluun. Mietin että pitäiskö joulun vielä nuutinpäivään asti kun rippipappikin tulee alkuviikosta kotikäynnille. Paljon meillä ei muuta oikeen joulusta ookkaan kun kuusi, valot ikkunoissa ja vilpolassa tonttu ja huopikkaat. Että äkkii ne on kyllä riisuttu jos fiilis iskee päälle.