Kotihoitajana

Tämän oven takana tuli vietettyä eilen 4 tuntia. 

Itseltä meinasi taju mennä kun jännitys laukesi. Potilas taas ei oikein ollut moksiskaan. Oli niin eri jännätä leikkausta,kun viimeksi V: n kohdalla se oli välttämätön tehdä pikaisesti, nyt taas sellaista kiirettä ei ollut ja mietin että onko järkeä ottaa riskiä, vaikka eihän kita-ja nielurisaleikkauksessa oikeastaan isoa riskiä ole. Ehkä jo viikon päästä osaan nukkua rauhassa kun vuotoriski on mennyt ohi. (Viime yö meni jokaiseen yskäsyyn ylös pomppaamalla)

Kotimatkalla eilen parit oksut, mutta harvoin kuulee, että ei haittaa oksentaa kun maistuu niin hyvältä(oli saanut sairaalassa mansikkatrippiä). Jälleen uusi pehmo kotiutui meille, sairaalasta antoivat reippaalle potilaalle mahdollisuuden valita palkinto ja yllätys yllätys, pehmoleluhan se sieltä valittiin (niiden kotona olevien sadan kaveriks).
Pakastin pursuaa jätskiä, mutta nyt jo alkanut tökkimään. E haluis tietenkin suolasta, kylmän suolaisen mössöruuan keksiminen(niin että se myös menee kurkusta alas ) ei olekkaan sitten ihan helpoin tehtävä...
Varoittivat että voi nousta lämpöä, ja mitäs tänä aamuna sitten kävikään, M valitti oloaan ja pian mittarissa komeili 39. Töiden lomassa molempia passatessa mietin, että miks vastasin eilen sairaalassa,että ei tarvita mitään saikkua...
Mutta onneks on whats appi, yritetään pitää potilaat erossa toisistaan ( eri kerroksissa), saan viestillä yläkerrasta ohjeita mitä M tarvitsee jne. Että tällänen alku viikolle.